Vaatteeni tarina

Jos olet käynyt MARUlla, olet saattanut löytää satunnaisesta vaatteesta narulla roikkuvan tarinan, joka kertoo sen entisestä elämästä. (Kurkkaa, niin ymmärrät.) Välillä tarinoita löytyy enemmän, välillä vähemmän - vähemmän lähinnä sen takia, että tarinalliset vaatteet löytävät usein nopeasti uuden kodin. Jotkut asiakkaat ovat ostaneet vaatteen ihan vain sen tarinankin takia. Mietitkö koskaan, kuinka pitkän matkan kirpputorilta tai second hand -kaupasta ostamasi takki onkaan saattanut kulkea? Arvailuissa mielikuvitus on rajana, mutta kun kuulet vaatteen oikean tarinan, saatat kiintyä siihen ihan eri tavalla. Vaate saa luonteen, elämänkaaren, suuria tunteita. Tarinat koskettavat, ja tositarinat sitäkin enemmän.

Moi, olen Janita, MARUn numeronikkari eli talouspäällikkö. Nyt pääset sukeltamaan mun mekkojen tarinoihin #maruhaasteen eli mekkoviikon kunniaksi!

Tässä ruskeassa vintagehtavassa mekossa pääsin ripille. Uskomatonta, mutta siitäkin on jo 10 vuotta - olen tämän halunnut säilyttää ihan sentimentaalisista syistä. Ei tämä kuitenkaan ihan tyhjän panttina henkarissa roiku, vaan on aivan supermukava arkimekko kesällä.

Tää vihreä kesäunelma ei ole kovin vanha, mutta siinä on tanssittu ainakin yksissä hääjuhlissa, muuten vaan ja kullan kanssa ilta-auringossa...

Hillitty violetti juhlamekko, jonka ostin kivasta second hand -kaupasta Yhdysvalloista vaihto-oppilasaikoinani high schoolissa. Ollut käytössä Suomen puolellakin, ja tähän liittyy hassu muisto: Olin menossa poikaystäväni mummon 80-vuotispäiville, jossa tapaisin ensimmäistä kertaa poikaystäväni suvun. Kun ojensin tärisevän käteni Aleksin kummitädille, sanoin pontevasti: "Moi! Mä oon Janita, Aleksin poikaystävä!" ilman että tajusin itse sitä sanoneeni. Nolo.

Ihana hulmukesämekko! Aattele, ostin tämän mekon neljä vuotta sitten, kun minulla oli vielä poikatukka! Vähän on hiustyyli siitä muuttunut - mutta mekkorakkaus on pysynyt samana. Taitaa olla pikkuveljen YO-juhlilta tuo oikeimmanpuolinen. Havaijillehan tällä mekolla pitäisi lähteä!

Anteeksi - kuten näet, en osaa poseerata. Anyway, tää pitkä mekko on maailman mukavin arki- ja kotimekkoni! Vaikka se on niin yksinkertainen, se on ensinnäkin lempiväriäni ja tähän voi yhdistää vaikka paidankin päälle. Huomasitko muuten, että mulla on melkein joka mekkoon sopiva kukka hiuksiin? Se on sellainen oma pieni pöhkö päähänpinttymäni.

Viimeiset kaksi: Tästä sinisestä mekosta en varmaan koskaan luovu, sillä minulla oli tämä päällä, kun tapasin mieheni Aleksin ensimmäistä kertaa. Valkoinen mekko on lahja pikkuserkultani, kun autoin häntä olemalla mallina stylistin ammattitutkinnon ennakkotehtäväasun kuvaamisessa. Tää mekko saa tytön tuntemaan itsensä kuin kreikkalaiseksi jumalattareksi.

Eräs MARUn asiakas sanoi minulle ihan vähän aikaa sitten, että pidä ylläsi vain vaatteita, joissa tunnet itsesi onnelliseksi. Miksi tarvitsisi tyytyä yhtään vähempään?

Tsau,

Janita

Numeronikkari