#MARUhaaste: Miä ja mekot

Sen kunniaksi, että #MARUhaaste on täällä ja haastaa kaikki käyttämään mekkoja ja hameita, on aika avata omaa suhdettani näihin vaatekappaleisiin. Olenko sittenkin enemmän housuväkeä? Kuinka on ollut liehuhelmojen laita tämän pienen 20 vuoden ajan?

Ala-aste ikäinen Iiris yhdistyy helposti sellaiseen ruudulliseen vekkihameeseen, joka puettiin päälle erityisesti nuokkarin (nuorisotalon) diskoja varten. Ai että, sillon oli juhlan paikka jos hame todella pääsi päälle. Ja oi onnen päivät, jos se hame pääsi tanssimaan hitaita.

Yläasteella ja lukiossa suurimmaksi osaksi housut veivät voiton -kun kaikki muutkin pukeutui niin. Kuitenkin muutamia hamelöytöjä oli tehty kirppareilta, ja ne pääsivät harvoina harkittuina kertoina päälle.

Joka tapauksessa hameet oli kesällä iso must! Silloin elettiin niiden kulta-aikaa, suurin osa muusta vuodesta tepasteltiin kaksilahkeisilla menemään.

Nykyään hameet ovat vaihtuneet suurimmaksi osaksi mekkoihin, ne ovat niin helppoja vaatteita. Jos mulla on hame -mitä ihmettä sen kanssa oikein puetaan? Katkooko se vartaloa niin, että näytän jollekin tilkkutäkille? Hameisiin mulla on siispä viha-rakkaussuhde, vaikka sieltäkin löytyy muutama suosikki:

Näissä molemmissa on vähän erikoinen materiaali, joten se tuo mukavaa kontrastia ihan normaaleihin vaatteisiin.

Mekot ovat siis enemmän oma juttu, mekko päälle ja sukkahousut kaveriksi ja sen kun menoksi! Vielä helpompaa, jos mekossa on vähän hihoja niin ei tarvi edes siihen päälle miettiä mitään neuletta. Tuntuu että vaatekaappi tai pesukone on niellyt mun lempimekon, joten siitä en valitettavasti saa teille nyt todistusaineistoa! Kyseessä kuitenkin perussininen mekko pienillä hihoilla.

Tässä oli mun pieni tarina mekoista ja hameista. Ne on aina ollut mulle tapa pukeutua erilaisemmin kun muut niin hyvässä kuin pahassakin (muistelen yläasteen vaateyhdistelmiä...) Ainoa miinus hameissa ja mekoissa on pyöräily. Ne ei vaan natsaa yhteen.