Miksi vaatteista on niin vaikea luopua?
- Iiris
- Jan 17, 2017
- 1 min read
Jenni Sarraksen kirja Tavarataidot nosti esille monta seikkaa, jonka takia omista tavaroista on vaikea päästää irti. Vaikka jokin asia olisi täysin täysin turha, eikä sitä ole käyttänyt vuosiin.
No, mikä siinä oikein on?
Tunneside. "Tämän takin löysin Englannin matkaltani, joka oli kihlamatkani mieheni kanssa." "Tämä mekko oli päälläni kummityttöni ristiäisissä." Tunnesiteitä muodostuu vaatteisiin helposti, sillä ne säilyvät muistoina esimekiksi kuvissa. Jos karsit vaatteitasi, voit kuitenkin miettiä tarvitko vaatetta enää vaatekaapissasi.
Lahja. Olen saanut kummitädiltäni uuden, melko hintavan huivin syntymäpäivälahjaksi. Se ei kuitenkaan ole lainkaan makuuni, vaan jää kaapin pohjalle lojuamaan. Voiko siitä luopua?
Voi. Jollekin muulle huivista on paljon enemmän iloa, kuin sinulle kaapin perällä. Ja jos joku kysyy, on ihan okei kertoa pieni valkoinen valhe: "Huivi on nyt pesussa" tai "Se jäi eilen kaverilleni".
Oma tavara. Kun jonkun tavaran on itse omistanut, sen ajattelee useasti arvokkaammaksi kuin toisen omistavan vastaavan tavaran. Esimerkiksi oma kynä tuntuu paljon arvokkammalta kuin toisen aivan samanlainen kynä. Ja kun mietin tätä asiaa myöhemmin, onhan se niin. Omasta on ainakin pitänyt hyvää huolta, mutta tekeekö se muista hulttioita?
Arvokkuus. Useiden tavaroiden arvo laskee niin pitkään, kunnes niistä tulee harvinaisuutensa vuoksi arvokkaita -jos tulee. Eli 20 vuotta sitten maksanut arvokas vaate voi olla yllättävänkin arvoton näinä päivinä, vaikka se itselle onkin aina arvokas vaate. Aina on mahdollisuus, että löytyy keräilijä ja harvinaisuuksien metsästäjä, joka on valmis maksamaan tuotteestasi enemmän. Mutta löytyykö sitä koskaan, sitä ei voi tietää.